Osa 2. Helsingistä, lasten kaupungista?

Helsingissä 8-vuotias tyttö sai surmansa isänsä ja äitipuolensa pahoinpitelemänä. Vajaan kahden vuoden aikana tytöstä oli lehtitietojen mukaan tehty 12 lastensuojeluilmoitusta naapureiden, koulun ja äidin tekemänä. Tänään 20-vuotias poika ampui isänsä Helsingin keskustassa. Poika oli ampumisen yhteydessä ilmaissut isänsä kohdelleen häntä huonosti.

Tarvitsemme kipeästi Helsingissä muutoksen lasten, vanhempien (aikuisten) sekä yhteisöjen käyttäytymiseen.

Lasten ja nuorten sosiaalista ja henkistä oireilua on käsiteltävä viivyttelemättä koko perheen asiana.

Vanhempia on autettava ymmärtämään ja kantamaan vastuunsa. Pahoinvoivan lapsen tai nuoren oireilu on pysäytettävä nykyistä puuttuvimmilla keinoilla perheeseen. Puuttuminen on tehtävä niin, että vaihtoehtoja lapsen kasvusta vastuunottamiselle ei ole. Huoltajuuden menettäminen tulee olla aidosti uhka vastuuttomalle vanhemmuudelle. Myös kaupungin sosiaaliviranomaisen työprosesseja on arvioitava ja laatua parannettava. Lastensuojeluilmoituksia ei tehdä turhaan perheen ulkopuolelta tai koulusta.

Surullisia ovat tilanteet, joissa lapsi tai nuori jää kodissa ilman aikuisen huolta ja tukea. Sosiaaliset ongelmat ja työttömyys periytyvät liian helposti, Helsingissä jo toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. Päihdekodissa kasvavaa lasta kalvaa yksinäisyys ja huono kohtelu. On tosiasia, että perheissä opitut asenteet, arvot ja toimintatavat siirtyvät sosiaalisena perintönä lapsille ja nuorille.

Meillä jokaisella on vastuu paitsi itsestä niin myös lähellä elävästä - ja erityisesti vastuu lapsista ja nuorista. Myös niillä aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia, mutta jotka elävät samoissa yhteisöissä, kaupunginosassa tai taloyhtiössä ja tapaavat lapsia ja nuoria liikenteessä, työssä tai harrastuksissa. Ilman aikuisten yhteisöllistä tukea ei lapsista kasva onnellisia aikuisia.

Lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus hyvään vanhempaan ja aikuissuhteisiin sekä rauhalliseen kasvun tukeen kotiympäristössä ja koulussa.